”Kuinka hyvin sä nyt osaat sitä kiinaa?”

Moni on kysynyt sitä minulta viime aikoina. Pari vierailijaa hieman hämmästynytkin, kun turvaudun arjen tilanteissa edelleen englantiin ja elekieleen. On vaikea selittää, että kahdeksan kuukauden opiskelusta huolimatta tuuletan yhä mielessäni joka kerta, kun ostan aamukahvini tai edes puolet junalipusta tankerokiinallani. Hämmästyn aina kun huomaan, että tiedän jokaisen sanan tarvitsemaani lauseeseen ja pelästyn saamiani vastauksia, jotka hetkeä myöhemmin huomaan ymmärtäneeni. En minä tyhmä ole, kai. Kiireinen kyllä, ehkä laiskempi kuin lukiossa ja aikuiset aivosoluni vuosi vuodelta hitaampia, mutta väitän silti olevani vaikeamman tehtävän äärellä kuin koskaan aiemmin.

Joskus kauan sitten syksyllä puhisin tunnilla, miten vaikeaa kieli kiina on oppia. Edessäni istuva nuorimies kääntyi puoleeni. ”Sinähän olet Suomesta? Ethän sinä voi valittaa.” Sävystä puuttui huumori, joten jäin tuhisemaan itsekseni vaikealla kielelläni, kuinka 32 vuotta äidinkieleni parissa ei varsinaisesti tarjoa helpotusta toisen täysin erilaisen kielen opiskeluun.

Erään tutkimuksen mukaan englantia äidinkielenään puhuvalle mandariini on yksi viidestä vaikeimmasta kielestä oppia. Tiedän nyt kokemuksesta, että se on sitä myös suomalaiselle. Sama sana voi tarkoittaa ainakin viittä asiaa ja kahdeksan erilaista s-äännettä suhahtavat huuliltani liikaa toistensa kaltaisina. Kuulostan hyttyseltä kun pitäisi kuulostaa käärmeeltä, sanon s niin kuin sheep kun pitäisi sanoa s niin kuin shoe.

Välillä kieli tuntuu olevan vailla logiikkaa, työntävän oppijaansa sitä kauemmaksi mitä enemmän kokemusta tämä haalii. Välillä se puolestaan tuntuu kiehtovalta älypeliltä, jossa palaset loksahtavat odottamatta paikalleen ja auttavat näkemään kokonaisuuden paremmin. Ymmärtämään paitsi kieltä myös sen, että asiat saattavat olla järjestyksessä silloinkin, kun ne omaan silmään tuntuvat kaoottisilta.

Jos hyvinä hetkinä iloitsen onnistuessani ostamaan banaanin, toisaalta soimaan itseäni useita kertoja päivässä siitä, etten edes yritä sanoa vaikka osaisin, edes sinne päin. Vaihdan liian nopeasti englantiin koska kiinaksi voi mennä väärin ja sehän, jos mikä, olisi kamalaa. Jos en osaa kunnolla, annan mieluummin olla.

On vaikea sanoa, kenen uhri olen: oman perfektionismini vai suomalaisen opetuskulttuurin. Meitä kannustettiin oppimaan sääntöjä ja ymmärtämään kiemuraista kirjoitettua kieltä, sen sijaan, että meidät olisi opetettu selviytymään. Keskustelu ei vaadi täydellistä kielitaitoa. Se vaatii rohkeutta, tahtoa ja sitkeyttä, sitä ettei nolota. Tankero pärjää mutta tuppisuu ei koskaan opi.

Kiinan kanssa kamppaillessani olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että Suomessa tapa opiskella kieliä on pielessä jo motiivista lähtien. Me opiskelemme sääntöjä ja opiskelemme, koska on sääntöjä. Annamme tabujen vaikuttaa kilpailukykyymme sen sijaan, että yrittäisimme tulla toimeen ja viestiä. Meidän on pakko oppia toinen muutamamiljoonainen kieli oman, toki rakkaan, mutta maailmassa selviytymisen kannalta kieltämättä hyödyttömän äidinkielemme lisäksi. Älkää ymmärtäkö väärin. Ruotsi on hieno kieli. Olen onnellinen, että osaan sitä. Olisin tosin onnellisempi, jos osaisin jotain muuta kieltä yhtä hyvin. Vaikkapa kiinaa.

Sillä kuunnellessani lähes täydellistä kiinaa puhuvia ranskalaisia, saksalaisia tai brasilialaisia ystäviäni, joiden englanti on sekin, tietenkin, erinomainen, mietin usein, miten väärän käden olen jaossa saanut. En minä kielten määrässä häviä, mutta puhujien. Siinä missä saksaa, kiinaa, englantia ja espanjaa puhuva ystäväni voi kommunikoida yli kolmakselle maailman väestöstä, minun neljästä kielestäni kahta ymmärtää yhteensä reilut kymmenen miljoonaa ihmistä. Tämä peli hävitään nopeasti.

Kielitaidon ei pitäisi olla politiikkaa vaan työkalu. Ruotsi ei enää auta meitä pärjäämään. Olin kirjoittamassa tekstin alkuun, ettei tämä ei ole kielipoliittinen kannanotto. Mutta kyllä tämä taitaa olla. Se vaati rohkeutta ja sitä, ettei nolota. Mutta tuppisuu ei koskaan opi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Lähdön pitkä hetki - 07.07.2014
• Koukussa kasvuun - 05.06.2014
• Uskon asioita - 03.04.2014
• Se ilta kun lamppu sammui - 28.02.2014
• Rajankäyntiä - 05.02.2014
• Kiinalaista ajanlaskua - 03.01.2014
• Uutisia Suomesta - 05.12.2013
• Kiinan viimeinen prinsessa ja nauramisen taito - 29.10.2013
• Tien päällä kulkevalla tiellä - 23.09.2013