Turkin toimittajien vainossa otetaan oppia 60-luvulta

04.03.2020
In: Wien
Avatar photo

Ilmo Ilkka

Ilmo Ilkka työskentelee syksyllä 2020 harjoittelijana Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) Itävallassa.

Turkki vuonna 1960: helmikuussa valtiollinen virasto, joka päättää julkisten toimijoiden mainonnasta, lisää Yeni Sabah -sanomalehden kieltolistalleen. Samassa kuussa neljä toimittajaa tuomittiin vankeuteen ja yli neljääkymmentä vastaan aloitettiin oikeustoimet. Maaliskuussa viisi toimittajaa tuomittiin vankeuteen ja kaksi journalistia pahoinpideltiin.

Nyt, 60 vuotta myöhemmin, Turkin valtion ja presidentti Recep Tayyip Erdoganin työkalupakista on kaivettu nämä tutut työkalut, joilla murennetaan lehdistön mahdollisuutta toimia kriittisesti ja itsenäisesti. Turkissa on vangittuna tällä hetkellä 87 toimittajaa, minkä lisäksi BIK (Basin Ilan Kurumu) kielsi julkisten mainosrahojen jakamisen usealle eri lehdelle heppoisin perustein. Mainosrahojen kontrollointi ja niiden epääminen epämääräisiin syihin vedoten on tehokas keino painostaa mediataloja toimimaan maan hallinnon halujen mukaisesti. Tilanteessa, jossa BIK on miehitetty hallitusta ja Erdogania kannattavilla henkilöillä, kriittisten äänten vaimentamiseen on entistä helpompi käydä mediatalojen kukkaroiden kautta.

Turkin hallintoa lähellä olevat henkilöt ovat täyttäneet Basin Ilan Kurumun johtopestit. Tämä on kenties ei niin yllättäen johtanut hallintoa kritisoivien medioiden ahdinkoon.

BIK:in politisoitunut toiminta ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toimittajia jahdattaisi edelleen myös oikeusteitse. Yksi absurdeimmista oikeudenkäynneistä on niin kutsuttu RedHack-tapaus, jonka käsittely on jatkunut jo kolme vuotta. Jutun kuvaus kuulostaa kuin halvalta yritykseltä kirjoittaa Kafkaa mukaileva tarina: joukko toimittajia lisättiin Twitterissä vastoin heidän tahtoaan ryhmään, jossa jaettiin Turkin silloisen energiaministerin henkilökohtaisia ja arkaluontoisia sähköposteja, minkä jälkeen nimetön lähde antoi toimittajien nimet poliisille. Tätä seurasivat pidätykset, vangitsemiset ja matkustuskiellot. Kyseistä nimetöntä lähdettä ei ole puolustusasianajajien toistuvista pyynnöistä huolimatta tunnistettu eikä häntä ole pyydetty todistajaksi. Lisäksi toimittajia syytetään muun muassa terroristijärjestöön kuulumisesta ja propagandan levittämisestä sekä valtiollisten salaisuuksien levittämisestä, vaikka julkaistut sähköpostit olivat ministerin henkilökohtaiselta tililtä.

Istanbulissa sijaitsevassa massiivisessa oikeustalossa toistuu lause “Adalet Mülkün Temelidir” (Oikeus on valtion perusta), joka kuulostaa ontommalta ja ontommalta mitä useampi toimittaja joutuu syytteeseen työnsä vuoksi.

Viimeisimmän, helmikuussa järjestetyn ja järjestyksessään jo yhdeksännen oikeuskäsittelyn aikana syyttäjä ei tuonut mitään uusia todisteita syytteen tueksi, eikä hän pitänyt yhtään puheenvuoroa. Tässä strategiassa paljastuu Turkin hallinnon harjoittama uudenlainen hyökkäysmuoto journalismia ja journalisteja vastaan. Sen sijaan, että järjestettäisiin nopeita näytösoikeudenkäyntejä, joissa journalisteja tuomittaisiin vankeuteen, on nyt muodissa pitkittää oikeuskäsittelyjä tarpeettoman pitkään. Samalla journalisteille langetetaan erilaisia pakkokeinoja, muun muassa matkustuskieltoja, joilla estetään heidän mahdollisuutensa edes hieman normaalimpaan elämään.

Jatkuvasti oikeuskäsittelyjen kohteena oleminen luo journalistien ylle hallinnon kädessä olevan Damokleen miekan, joka saattaa pudota minä hetkenä hyvänsä. Tämä uhka luo ympäristön, jossa pelko ja epävarmuus ruokkivat itsesensuuria, kun journalistit joutuvat jatkuvasti tarkkailemaan toimiaan. Miekka pysyy pään päällä vain yhden jouhen varassa vain ja ainoastaan niin kauan kuin maan hallinto niin haluaa.

Hallinnon tarkoituksena on korvata konkreettiset vankilat kaltereineen tällä pelon ja uhan ilmapiirillä, henkisellä vankilalla. Turkin toimittajat tarvitsevat jatkossakin kansainvälistä apua ja heidän ahdinkonsa täytyy olla edelleen kansainvälisen huomion kohteena, sillä näin voidaan miekat poistaa päiden päältä ja taata vapaan journalismin tekeminen.

Turkin journalistiliitto (TGS) auttaa yhdessä kansainvälisten kumppaneiden, mukaan lukien EU:n, kanssa hallinnon vainon kohteeksi joutuneita toimittajia.

 

 

 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment