Turvantukkimispaperit
jarmoraivio
Sir Fred Goodwin on pankkiiri. Pankkiiri. Pankkiiri. Sir Fred Goodwin on pankkiiri.
Tekipä hyvää. Vielä viikko sitten ylläolevan lauseen julkaiseminen brittiläisessä sanomalehdessä olisi ollut laitonta. Goodwin-tapaus on mielenkiintoinen, jos kuvittelit, että räväköistä tabloideistaan tunnetussa Englannissa lehdet tekevät mitä tahtovat.
Pieni selitys lienee paikallaan.
Jos ollaan aivan tarkkoja, repivän johtamistyylinsä takia lempinimen Fred the Shred (Reijo Repale?) saanut Fred Goodwin oli pankkiiri. Ei ole enää. Hän johti RBS-pankkia, joka ajautui räyhäkän kasvustrategiansa takia kaatumisen partaalle vuonna 2008. Brittiveronmaksajat pelastivat RBS:n. Sir Fred sai potkut, liki kolmen miljoonan punnan erorahan sekä 700 000 punnan vuosieläkkeen, jota tosin myöhemmin leikattiin puoleen miljoonaan puntaan, kun asiasta nousi kohu.
Goodwin ilmeisesti käytti ainakin osan erorahastaan laadukkaan julkisuusasioihin erikoistuneen asianajajan palkkaamiseen. Viime viikolla nimittäin kävi ilmi, että Sir Fred oli hankkinut oikeuden määräyksen, joka esti tiedotusvälineitä kertomasta, että hän on pankkiiri. Määräys kielsi varmasti monen muunkin asian kertomisen, mutta yksityiskohtia ei ole kerrottu, koska periaatteessa myös määräyksen olemassaolosta kertominen on jyrkästi kiellettyä (joku vielä kärryillä?).
Kyseessä on niin sanottu super-injunction, laaja oikeuden määräys, joka paitsi pakottaa tiedotusvälineet vaikenemaan jostakin asiasta myös kieltää niitä kertomasta, että niitä on kielletty kertomasta (kukaan enää kärryillä?). Koko asian ylle vedetään vaikenemisen verho.
Super-injunctioneista onkin tullut suosittu väline, kun äveriäät yksityishenkilöt tai yhtiöt yrittävät pitää asioitaan pois julkisuudesta. Tabloidien toimituksiin niitä kärrätään nykyään useita viikossa, huhutietojen mukaan hakijoina on lähinnä jalkapalloilijoita, poppareita ja tv-julkkiksia, jotka eivät halua lukea salasuhteistaan Daily Mailista, Sunista tai News of the Worldista.
Määräyksiä käytetään myös vähemmän kevytmielisissä yhteyksissä. Vuonna 2009 Trafigura-yhtiön lakimiehet hankkivat laajan oikeuden määräyksen, joka esti The Guardiania kertomasta raportista, jossa yhtiön todetaan laivanneen ongelmajätteitä Afrikkaan.
Oikeuden määräyksien käyttäminen on muuttanut toimittajan työtä. Enää ei kannata kysyä skandaalijutun kohteelta kommenttia ennen julkaisemista, koska kohde ehtii hakea oikeuden määräyksen, joka estää jutun julkaisemisen. Mainettaan varjelevat julkisuuden henkilöt ovatkin vaatineet, että tiedotusvälineen on kerrottava jutusta kohteelle ennen sen julkaisemista.
Mutta hetkinen, miten me sitten tiedämme Trafigurasta tai Sir Fredin hakemasta turpa tukkoon -määräyksestä, jos koko asiasta kertominen on laitonta? Molemmissa tapauksissa kansanedustaja kysyi asiasta parlamentissa. Parlamentaarikkojen sananvapaus ja parlamentin tapahtumista raportoimisen vapaus jyräsivät oikeuden määräyksen. Ainakin sillä kertaa.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Feikkisheikki ja likaisten temppujen osasto - 02.02.2011
- Frozen Britain - 23.12.2010
- Toimittaja, varo apinaa - 08.12.2010
- Osbornen ihana kirves - 25.10.2010