Unelmakoulu
Satu Vasantola
Hänen majesteettinsa ylitarkastaja ja kolme apulaistarkastajaa ovat tulleet seuraavaan tulokseen. ”Tämä koulu on hyvä. Tämä on kunnianhimoinen ja nopeasti tuloksiaan parantava koulu. Oppilaiden edistyminen on vaikuttavaa, ja he saavuttavat tuloksia, jotka ovat paikoin merkittävästi kansallisten odotusten yläpuolella. Omistautunut ja energinen rehtori on tiiminsä kanssa parantanut sekä oppilaiden menestystä, käytöstä että hyvinvointia.”
Kun syksyllä muutimme Britanniaan, meille kävi sattumalta niin, että lapsistamme toinen päätyi Oxfordin tavoitelluimpaan, erinomaiseksi luokiteltuun kouluun, jonka oppilaista ehdoton enemmistö on valkoihoisia, keskiluokkaisia syntymäbrittejä. Toinen käy koulua vieroksutussa Itä-Oxfordissa, jossa tulotaso on matalampi ja maahanmuuttajia on huomattavasti enemmän. Siellä on koulu, joka vielä neljä vuotta sitten arvioitiin ”puutteelliseksi” ja jonka oppilaista yli puolet puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin englantia.
Kolme vuotta sitten koulu muuttui itsenäiseksi akatemiaksi, sinne valittiin uusi rehtori ja outoja asioita alkoi tapahtua. Oppilaat alkoivat pärjätä paremmin, oppia enemmän ja yhä useampi heistä jatkoi opiskeluaan peruskoulun jälkeen. Ja nyt, kuten alun lainauksesta huomasitte, koulu on virallisestikin hyvä. Valtakunnallisissa kokeissa sen oppilaat pärjäävät erityisen hyvin englannissa ja matematiikassa.
Siis englannissa? Koulu, jonka oppilaista yli puolet, ja joillain luokka-asteilla yli 60 prosenttia, on vieraskielisiä. Kyllä, näin sanovat tilastot. Päätin varata tapaamisen rehtorilta ja kysyä, miten tämä temppu tehdään.
Rehtoria, rouva Sue Croftia, hymyilyttää. ”Olen ollut onnekas. Minulla on täällä hyvä henkilökunta ja lahjakkaita lapsia”, hän selittää vaatimattomana. Epäilemättä. Tosin lapset tulevat kouluun samoilla taustoilla kuin ennenkin ja henkilökuntakin on pääasiassa ennallaan.
Juttelemme pitkään, ja tuon keskustelun aikana kuulen monta asiaa, jotka tämä rehtori on päättänyt tehdä toisin kuin kollegansa. Ensitöikseen hän kielsi yhden asian. Hän ilmoitti opettajille, ettei enää ikinä halua kuulla puhetta siitä, että ei näiden lasten voi odottaakaan pärjäävän yhtä hyvin kuin muiden, koska on maahanmuuttajia, on vieraskielisiä, on köyhiä vanhempia, on oppimisvaikeuksia, on sitä ja on tätä. Lapsilta alettiin odottaa enemmän, ja kas, he myös oppivat enemmän.
Sitten hän perusti EAL-osaston. EAL (English as an additional language, englanti toisena kielenä) on oppiaine, joka menee muiden aineiden yli. EAL-opettajat testaavat ja ottavat huomaansa jokaisen vieraskielisen oppilaan, joka kouluun tulee. EAL-tunneilla käydään joka päivä, kunnes oppilaan englanti on niin sujuvaa, että normiopetuksen seuraaminen ei tuota ongelmia.
Englannin kieli on koulussa muutenkin arvossaan. Jokainen opettaja, opettipa hän sitten mitä tahansa, on ensisijaisesti englannin opettaja. Rehtorin mukaan maahanmuuttajien suuri osuus koulussa on suuri etu esimerkiksi biologian, fysiikan ja kemian opettajille. Se pakottaa opettajat määrittelemään termit selkeästi, tekemään listoja avainsanoista ja opettamaan käytännönläheisesti.
Ai niin, koululla on myös oma kirjailija. Hän kirjoittaa, vierailee tunneilla ja opettaa oppilaita kirjoittamaan ja analysoimaan runoja. Hänen tulonsa jälkeen kouluun on napsahtanut runokilpailun voitto toisensa jälkeen.
Suurin ero on kuitenkin asenteissa. Opettajat tekevät työtä tiimeissä, vierailevat toistensa tunneilla, kommentoivat toistensa opetusta, suunnittelevat yhdessä. Oppilaita he puhuttelevat deareiksi ja darlingeiksi. Oppilaiden monenkirjavista taustoista he ovat ylpeitä. ”Olemme onnekkaita, että koulussamme on näin maahanmuuttajalapsia. Juuri siksi olemme niin taitavia opettamaan englantia, joka on kaiken oppimisen perusta.”
Kauneimmillaan koulun ystävällisen jämpti ja kannustava ote näyttäytyi meille heti tyttäreni ensimmäisenä koulupäivänä. EAL-opettaja tuli tuolloin hänen luokseen ja sanoi. ”Tulisitko huomisesta alkaen joka päivä yhdeksi tunniksi minun opetukseeni. Minä autan sinua oppimaan.” Sen hän myös teki. Kiitos siitä.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Koraani kännykkääsi, ole hyvä - 16.06.2015
- 9 vinkkiä Oxfordiin lähtijöille - 07.05.2015
- Nalle ja niukka nyökkäys - 18.03.2015
- Kauhistuneet kirurgit - 04.02.2015
- Hidasta oppia - 01.12.2014
- Joku muu, mikä? - 29.10.2014
Hei, Satu
meidänkin perheemme oli hyvin tyytyväisiä lastemme saamaan opetukseen valtuon kouluissa Oxfordissa 2008-2009.
Toinen kävi yläasteen eka luokkaa hyvämaineisessa Cherwellin koulussa, nuorempi Wolvercoten ala-astetta pohjois-Oxfordissa.
Nuorempi ei osannut tullessaan sanaakaan englantia, mutta ensimmäisen päivän järkyttksen jälkeen koulu alkoi kuitenkin sujua. Poika sai kavereita ja englantikin alkoi vähin erin sujua. Luokalla oli osan viikkoa apuopettaja, joka auttoi poikaa ja jolta hän uskalsi kysyä. Myös opettaja, mr Harris, oli esimerkillinen pedagogi.
Missä kouluissa sinun lapsesi ovat, jos saa kysyä?
Terv. Kimmo Lynden
Hei Kimmo,
Meilläkin toinen lapsista on Cherwellissa.
Toinen on Oxford Spires Academyssa, joka on tuo tässä blogissa
kuvattu koulu. Molemmat oikein hyviä kouluja, mutta tuo
Spires tekee ihmeitä.
Hieno ja sytyttävä kirjoitus Satu. Sain Oxfordissa itsekin muutamia wau-elämyksiä siitä, miten lasten oppimista osattiin auttaa ja miten paljon heiltä toisaalta osattiin odottaa.