Säätiön stipendihaku on käynnissä ja olen saanut jo muutamia kyselyitä sekä tästä USC Annenbergin maisteriohjelmasta että hakemisesta. Tässä tiivistettynä omat kokemuksen.

Specialized Journalism program

Opiskelijoita on nelisenkymmentä, puolet Arts-ohjelmassa ja puolet tässä ”tavallisessa”, johon minä ja Niko pääsimme. Lisäksemme ohjelmassa on kolme ulkomaalaista (Saksasta, Chilestä ja Hongkongista), loput amerikkalaisia ympäri Yhdysvaltoja. Ikähaarukka on 23 – 45. Arts-puolella porukka on nuorempaa ja kokemattomampaa, tavispuolella on yli kymmenen vuotta alalla olleita, jotka pitävät välivuotta esim. NBC:ltä, Washington Postista tai Telemundosta.

Keski-ikä taitaa kuitenkin olla alle kolmekymmentä ja kokemusta keskimäärin muutama vuosi. Suurimmalla osalla on alempi korkeakoulututkinto (BA) jostain muusta kuin journalismista, minä taidan olla ainut jolla on jo yhdet maisterin paperit journalismista.

Ohjelma on todella tiukkatahtinen ja siihen menee helposti 40 tuntia viikossa. Lukemista on tyypillisesti 500 sivua viikossa, kaikesta luetusta pitää kirjoittaa lyhyt kommentti ennen tuntia ja lisäksi on ryhmätöitä, esityksiä, esseitä ja juttujen kirjoittamista. Jos harkitset lomailua, tämä on väärä paikka sille. Minä olen intohimoinen golfari ja olen ehtinyt kahdessa kuukaudessa pelaamaan kolmesti. Olen itse opiskellut aiemmin vuoden jenkkiyliopistossa , joten tahti ei tullut yllätyksenä: koulu maksaa paljon ja silloin siltä myös odotetaan paljon. Professorit ovat oikeasti kiinnostuneita etenemisestäsi ja yhdestä esseestä saamasi palaute voi olla parempi kuin koko gradustasi saamasi palaute Suomessa.

Toukokuun 15. pitäisi olla maisterin tutkinto valmiina. Lopputyö ei ole gradu vaan paljon vapaamuotoisempi työ. Siksi kelpaa esim. useampisivuinen lehtiartikkeli, jossa lähdeviitteiden tulee olla kunnossa. Itse ajattelin kirjoittaa book proposalin eli ensimmäisen luvun ja rakenteen kirjasta, joka pohtii mediayhteiöiden tulevaa rakennemuutosta ja siitä selvitytymistä.

Säätiön stipendin haku

Ehkä tärkein vinkki on muistaa että Helsingin Sanomain Säätiön toimittajastipendin saaminen ei avaa portteja kouluun. Se kertoo koululle että sinulla on varaa opiskella ja maahanmuuttoviranomaisille, että sinulla on varaa asua täällä vuosi tekemättä töitä.

Itse kävin läpi kaikki Säätiön stipendiohjelmaan kuuluvat koulut ja tutustuin niiden ohjelmiin netissä. Tein kohtuullisen tarkan opintosuunnitelman Annenbergiin, joka meni tietysti uusiksi kurssin johtajan Roberto Suron avustuksella. Mutta Säätiön hakemuksessa on kai tärkeää osoittaa, että olet tosissasi opiskelun kanssa etkä tule maitojunalla kotiin, kun huomaat kahden kuukauden jälkeen, että opiskelu onkin tavallaan rankempaa kuin töissä käynti. Graduate Schoolissa opiskellaan seminaarityyppisesti pienissä ryhmissä ja suurin osa opiskelukavereista on tohtoriopiskelijoita. Piiloutuminen massaluennolle ei siis onnistu.

Kouluun haku

Lyhyesti sanottuna kouluun haku oli ehkä monimutkaisin ja byrokraattisin prosessi, mihin olen eläissäni törmännyt. Säätiön stipendin haku on ehkä 10% vaivasta, 90% hakuprosessista on jäljellä siinä vaiheessa, kun saat Säätiön stipendin.

* Haet tasaveroisena jenkkihakijoiden kanssa, Säätiön stipendi ei auta sinua sisään kouluun – puolella valituista on jokin stipendi.

* Papereita pitää täyttää paljon ja huolellisesti niin koululle kuin Yhdysvaltain konsulaattia varten.

* Oikolueta kaikki hakemuspaperit jollain, joka osaa englantia täydellisesti.

* Tutustu etukäteen kielikokeisiin TOEFL ja GRE. Ne ovat maksullisia ja niihin pitää ilmoittautua reilusti etukäteen. GRE:stä puolet on matematiikkaa tai pikemminkin matemaattista päättelyä. Tehtäviin löytyy runsaasti harjoittelumateriaalia verkossa. Pisterajat ovat kovat, mutta koulu katsoo niitä ilmeisesti vähän sormien läpi ulkkareiden kohdalla. Itse jäin pisteen TOEFL-rajasta (vaatimus 115/120) ja reilummin GRE:stä. Testit ovat koulun puolesta pakollisia.

* Varaudu siihen, että kaikki paperit pitää toimittaa kolmesti, koulu hukkaa niistä puolet ja silti Losiin päästyäsi joudut kulkemaan passi ja kaikki paperit mukana virastosta toiseen. Suomalainen byrokratia on lastenleikkiä verrattuna amerikkalaiseen.

* Itse saavuin Losiin kaksi viikkoa ennen koulun alkua. Sanoisin että se on minimiaika, jossa ehtii hoitaa asunnon, auton, nettiyhteyden, kännykän, pankkitilin, rokotusvarmistukset, vakuutukset ja hoitaa paperisodan pois alta ennen koulun alkua. Kun koulu alkaa, menoja on niin paljon että perusjuttujen on syytä olla kunnossa.

Motivaation pitää olla siis kohdallaan. Seitsemän viikon opiskelun perusteella voin sanoa, että tämä on ollut kaiken vaivan arvoista. Voit todellakin poimia mitä tahansa kursseja USC:n tarjonnasta, koulun puitteet ovat hulppeat (kaikki kalusto on uutta ja kiiltävää) ja aurinko paistaa joka päivä. Kouluun hakua ei kannata jännittää: täällä kaikki ovat jostain muualta ja aksenttien kirjo on huima.

Suomalaisella pänttäystaidolla selviää kyllä mistä tahansa koulusta, me olemme paljon tunnollisempia opiskelijoita kun osaamme kuvitellakaan :D

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Gradu vaiheessa - 30.03.2010
• Syömään! - 09.02.2010
• Ai mikä Suomi? - 25.01.2010
• Aurinkoinen syyslukukausi takana - 04.01.2010
• Los Angelesin liikenne on maineensa veroinen - 23.11.2009