Kiinasta kertovat luvut ovat hupaisia. Voi napata vähäisen tuntuisen ilmiön, mutta koska maa on niin valtava, asiaa kuvaavat numerot voivat silti olla järjettömän suuria. Näin Kiinaa voi yhtä aikaa tituleerata maailman uskonnottomimmaksi valtioksi ja ennustaa sen olevan paisumassa maaksi, missä on enemmän kristittyjä kuin missään muualla.

Jo nyt moni asiantuntija arvioi, että Kiinassa on sata miljoonaa kristittyä – eli enemmän kuin kommistisen puolueen jäseniä. Tällaisen arvion on esittänyt esimerkiksi Financial Times.

Ja arvatkaapa, mistä löytyy maailman suurin raamattutehdas? Kiinasta tietysti. Vuonna 1987 avattu tehdas oli viime vuonna puskenut ulos yli 65 miljoonaa raamattua Kiinan eri kielillä, FT kertoi. Vientiin tehdas oli tehnyt miltei toisen mokoman, 60 miljoonaa 90 kielellä.

Näistä luvuista huolimatta kristinusko ei täällä juuri näy tai kuulu. Shanghaissa toki törmää toisinaan kirkkoihin, ja yhtä niistä kävin jouluaattona uteliaisuuttani katsomassa. Punatiilinen kaksitorninen kirkko on ymmärtääkseni yksi Shanghain suurimmista, ja se oli tupaten täynnä. Messu oli ensin kiinaksi, sitten englanniksi. Näky tuntui yllättävältä. Mutta koska tämä on Kiina, ääripäät ovat leveällä ja väliin mahtuu satoja miljoonia muita valintoja – kuten vaikka opiskelututtuni näkemys.

Asia tuli puheeksi, kun kaveri selitti, mistä kiinalaisten huhtikuisessa pyhäinmiestenpäivän vastineessa on kysymys. Kiinalaiset käyvät tuolloin hautausmailla kunnioittamassa esi-isiä; vievät lahjoja ja polttavat paperirahaa tuonpuoleisiin tarpeisiin. Tänä vuonna kiinalaislehdet kertoivat pyhien jälkeen, että nykyaika näkyy. Haudoilla oli nimittäin tänä vuonna poltettu paperisia Ferrareita ja rakastajattarien kuvia.

Keskustelu johti uskontoihin, sillä meillä oli samaan aikaan pääsiäinen, ja kaveri tahtoi tietää, mikä se sellainen on. Aloitin vapaapäivistä, jatkoin siihen, että kyseessä on oikeastaan uskonnollinen juhla, Jeesus ja näin. Tuttu epäröi. Jeesus? Varmistin, että tietääkö raamatun. Kyllä. Niin Jeesus oli se, joka ristiinnaulittiin. Kaveri nyökytteli, mutta selitykseni pääsiäisen uskonnollisesta perinnöstä näytti kuulostavan hänestä aika oudolta.

Kaveri tuumi, että heillä kyllä uskotaan tieteeseen ja tietoon. Jos tahtoo saada asioihin parannusta, on parempi tehdä jotain muuta kuin rukoilla, hän sanoi.

Yhä useampi alkoi ajatella toisin vuonna 1979 alkaneiden jättiuudistusten jälkeen. Reformit toivat tullessaan myös uskonnonvapautta, ja kaikenlaiset uskonnot lähtivät uuteen nousuun. Katolisuudesta ja protestanttisuudesta tuli valtion hyväksymiä uskontoja.

Buddhalaisuus on kerännyt valtavasti uusia kannattajia, mutta protestanttista kirkkoa pidetään Kiinan uuden uskonnollisuuden nousun voittajana.

Selityksiä tälle on tietysti valtavasti. 1980-luvulla monen sanotaan etsineen kristinuskosta hyvinvointia ja turvaverkkoa etenkin maaseudulla, missä terveydenhuolto heikkeni rajusti. Toisten mukaan kristinuskon arvot puhuttelivat kulttuurivallankumouksen myllerryksen heittelemiä kiinalaisia, toisten mukaan protestanttisuuden perinteet sopivat kiinalaisten traditioihin ja yhteisön arvostukseen. Nykyajan kaupunkilaisnuorisolle kristinusko voi merkitä kuulumista globaaliin, moderniin yhteisöön.

Kristittyjen nykymäärästä on vaikeaa saada selkoa. Virallisen Kiinan mukaan protestantteja on 30 miljoonaa. Hallinto kuitenkin laskee tähän vain ”viralliset” kirkot. Asiantuntijat arvioivat, että niin sanotuissa kotikirkoissa käy ainakin toiset 30 miljoonaa ihmistä. Tähän voi lisätä katoliset, joita arvioidaan olevan vähintään kymmenen miljoonaa. Näin päästään jo 70 miljoonaan. Ja, kuten aluksi sanoin, moni uskoo sataan miljoonaan. Tulevaisuudessa Kiinasta näyttää tulevan maa, missä on enemmän kristittyjä kuin missään muualla.

Kiinan hallintokin näyttää tietävän, mitä vauhtia nämä numerot kasvavat. Financial Times kertoo, kuinka ”Kiinan Jerusalemina” tunnetussa Wenzhoun kaupungissa tuhottiin viime vuonna useita kirkkoja. Sadat kirkot joutuivat myös laskemaan ristinsä alas katoilta. Paikallishallinnon mukaan kyse oli vain kaavoitussääntöjen ja rakennusmääräysten seuraamisesta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kaksisataa uutta miljönääriä - 27.07.2015
• Selitä Kiinan rahoitusjärjestelmän erityispiirteet - 05.06.2015
• Viiden miljoonan opiskeluasunto - 27.03.2015
• Ilotulitteita aamukahvilla - 25.02.2015
• Shanghaista riisiviljelmille - 20.01.2015
• Toisin ajateltuja takkeja - 14.11.2014
• Mitä jos Kiina jatkoi löytöretkiään? - 10.10.2014