Ehdotin talvella kurssinvetäjällemme Jamesille, että pitäisin yhdessä toukokuisessa seminaarissamme esityksen Suomen eduskuntavaaleista. Vakuutin Jamesille, että tällä kerralla vaaleissa olisi poikkeuksellisen kiinnostava asetelma. 

James yritti torpata aiheeni brittiläisen kohteliaasti. Suomi-politiikka kun ei voisi vähempää kiinnostaa brittejä, jos nyt ollaan aivan rehellisiä. Olen tavannut useita paikallisia, jotka puolihuolimattomasti kysyvät mahtaako Suomi kuulua Euroopan Unioniin tai mikä valuuttamme on. Todennäköisesti väestössä on suhteellisen suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä koko maasta. 

James-parka joutui taipumaan ja sovimme, että esitykseni vuoro olisi kesälukukauden toisella viikolla. 

Juuri tällä hetkellä Suomen eduskuntavaalien tulosta taivastellaan Britanniassakin. Olisihan perin ikävää, jos EU:n mallimaa keksisi aloittaa kapinoinnin juuri Portugali-päätöksestä. 

Nyt minun pitäisi vain keksiä, miten selitän vaalitulostamme. Millä perustelen sen, että perussuomalaiset, jotka joissain ulkomaisissa medioissa on rinnastettu lähinnä uusnatseihin, ovat yhtäkkiä kuninkaantekijän roolissa ja neuvottelemassa hallitusohjelmasta ja ministerinsalkuista? 

Kerron siis vaalirahasotkusta, joka vei viimeisenkin luoton puolueisiin ja poliitikkoihin. Kerron, miten epäoikeudenmukaisena Suomessa on koettu Kreikan pelastaminen. Maan, jossa virkamiehet jäävät eläkkeelle viisikymppisinä, kun Suomessa painetaan pian seitsemänkymppiseksi. Puhumattakaan Portugali-paketista, joka nyppii kansalaisia oikealta vasemmalle. 

Kerron, miltä mieltä monet ovat maahanmuutosta. Saatan joutua toteamaan, että yksi vaalien ääniharava on maahanmuuttopolitiikan jyrkkä arvostelija, joka taannoin sai tuomion uskonrauhan rikkomisesta. 

Tietenkin mainitsen, että suomalaiset ovat normaalisti säyseitä, eivät huuda kaduilla, eivät polta lippuja, eivätkä järjestä yleislakkoa kuuden viikon välein. Yleensä protestointi kiteytyy hiljaiseen herravihaan. Paitsi, että tällä kerralla äänestettiin. 

Pitäisikö minun olla siis maastani ylpeä; mepä ratkaisemme erimielisyytemme demokraattisesti. Vai olisiko syytä ehdottaa Jamesille jotain toista esitelmän aihetta?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Larry-kissa hoitaa hommat - 23.06.2011
• Allah, vapaus ja oikeudenmukaisuus - 19.05.2011
• Juhlintaa ja ruusuilla tanssimista - 04.05.2011
• Akateeminen karkkikauppa tarjoaa just for you, my friend - 04.03.2011
• Vallankumouksellista ruuhkaa kävelykadulla - 25.02.2011
• Odottavan aika ei ole pitkä - 17.02.2011
• Puistossa voi selvitä hengissä – jos noudattaa ohjeita - 19.01.2011
• Kaipaan, en kaipaa, kaipaan - 13.01.2011
• Testaa, millainen toimittaja olet! - 30.11.2010
• Huononkin maun raja voi ylittyä - 08.11.2010
• Naulaa sivistyksen arkkuun? - 15.10.2010
• Ja kassalta mukaan vielä hedelmät - 28.09.2010
• Varo vaarallista murhaajaa Oxfordissa - 20.09.2010