Sanaleikit kuuluvat Berliinin katukuvaan niin kuin räntäsade huhtikuuhun.

Yes, we kämm! Mülle Grazie!

Riimittelyllä ja sukkeluuksilla on Saksassa pitkät perinteet, ja niitä harrastetaan tietysti myös Berliinin ulkopuolella. Stipendiohjelman taannoisella Essenin-matkalla törmäsin monenlaiseen sanaleikkiin. (Essenin kaupungin nimestä ei tosin kuulemma ole laadukkaita vitsejä, vaikka suomalaisesta aihe vaikuttaa herkulliselta.)

Sanaleikkejä käyttävät viestinnässään niin julkiset toimijat kuin globaalit suuryritykset ja pienet kulmakaupat. Tarkoitus on herättää huomiota ja jäädä mieleen. Monet sanaleikit perustuvat homonyymeihin eli samalta kuulostaviin sanoihin. Esimerkiksi tämä mainos kaupunkipyörän kyljessä nojaa siihen, että sanat Rad ja Rat lausutaan samoin:

“Autamme sinua pyörättömyyden kanssa”, lupaa mainos. Sana syntyy, kun vaihtaa kolmannen kirjaimen sanasta neuvottomuus eli Ratlosigkeit.

Tulevan kesän jalkapallon EM-kisojen mainos taas operoi verbien “kicken” ja “kieken” samankaltaisuudella, vaikka täydellisestä homonyymistä ei olekaan kyse:

Tekstin mukaan tulevana kesänä Berliini potkii/futaa (kickt) tai katsoo/tsiigaa (kiekt).

Usein sanaleikit ammentavat englannista. Kukaan ei tiedä, moniko kampaamo esimerkiksi on tähän mennessä käyttänyt lausetta ”Yes, we kämm”. Siinä Yhdysvaltain ex-presidentiltä Obamalta lainattuun sloganiin on istutettu saksankielinen sana ”kämmen”, kammata.

Näppärät puujalkavitsit eivät miellytä kaikkia. Facebookissa on ryhmä, jonka nimen mukaan Berliini on suorastaan sanaleikkien helvetti. Myös inflaatio uhkaa, kun vitsiä vääntäviä tekstejä on vähän joka kulmalla.

Itseäni puujalkavitsit kyllä sykähdyttävät, kunhan ne ovat saksaksi. On ilo huomata, miten kielitaito karttuu. Päälle tulee vielä se yleinen totuus, että saksan kieli itsessään on vitsikästä. Tästä puhui saksalainen kielenopettajakin, joten sen täytyy pitää paikkansa.

Aloitin järjestelmällisen kuvatodisteiden keräilyn, kun saimme yliopiston saksankurssilla tehtäväksi koota albumin Berliinin julkisten paikkojen ”runoudesta”. Eri-ikäisiä ja eri maista tulevia kurssilaisia yhdisti yksi asia: kaikkien haaviin oli jäänyt Berliinin liikennelaitoksen ja jätehuollon sloganeita.

Ne ovatkin ikonisia, jos sanaa saa roska-auton kyljestä käyttää.

Kiitos hodareista, koiranomistaja

Berliinin jätehuollosta vastaava BSR on ollut huumorilinjalla vuosikausia. Jäteautoissa on voinut lukea esimerkiksi ”Mülle Grazie” – risteytys jätteitä tarkoittavasta sanasta Müll ja italian tuhansista kiitoksista. Tai ”Räumschiff”, jossa yhdistyvät avaruusalus ja siivoaminen, Raumschiff ja räumen.

Kaupungilla oranssit roskapöntöt kujeilevat toinen toistaan nokkelammin. Du bist voll in Ordnung, yksi kehuu moniselitteisesti. Toinen kiittää saksan ja englannin sekoituksella hot dogeista. Kun lukee alta myös pienen präntin, selviää, että puhe ei ole nakkisämpylöistä vaan toisenlaisista kuumista koirista.

Lemmikin asioinnin tulokset voisi kääriä pussiin ja nakata tänne, roskis pyytää.

Ulkomaalaisessa kaikki tämä voi herättää kysymyksiä. Miksi juuri jätehuoltoon yhdistyy tarve huumoriviestintään?

Onko toiveena lisätä sen todennäköisyyttä, että roskat päätyvät pönttöön eivätkä maahan? Siis sillä ajatuksella, että vetoaminen kaupunkilaisylpeyteen auttaa: meillä Berliinissä kierrätyshommat osataan, joten on varaa vitsailla menemään.

Tai onko tarkoitus lisätä kiinnostusta jätehuoltoon työpaikkana? Berliinissä moni ala kärsii työvoimapulasta. Ehkä yhä useampi laittaa hakemuksen, jos työnantaja kuulostaa rennolta.

Olen edelläkävijä, siis matkustan edessä

Katukuvassa toinen näkyvä kieli-ilottelija on Berliinin liikennelaitos BVG, jolla myös sattumoisin on pulaa työvoimasta.

Alkuvuodesta asemille ilmestyi tällaisia rekrytointimainoksia:

Etsimme Simonen ja Salemin kaltaisia linja-autonkuljettajia, mainos kertoo.

Ajoitus oli kiinnostava. Samoihin aikoihin ammattiliitto Verdi ilmoitti liikennelaitoksen työntekijöitä koskevasta lakosta, jolla pyrittiin vauhdittamaan sopimusneuvotteluja.

Liitto vaati rankkaa vuorotyötä tekeville kuljettajille muun muassa pidempiä lepoaikoja. Liikennelaitoksen rekrytointimainoksessa maalaillaan kuitenkin huumoripensselillä työstä toisenlaista kuvaa: Tekstin voi ymmärtää niin, että kuljettajalla on lokoisat oltavat, hänhän on oikeastaan eräänlaisissa etujoukoissa.

Simppelimpi tulkinta on, että tekstissä puhutaan vain edessä matkustamisesta. Bussin etuosassahan kuljettajan on tapana istua.

Kaikki kupit kaapissa?

Yliopistollakin osataan. Freie Universitätin opiskelijaruokalassa Mensassa asiakaspalvelu on usein suorasukaista, jopa tylyä, mutta välillä opiskelijoihin vedotaan huumorilla.

Ulko-ovella seisoi pitkään juliste, joka kysyi: “Kaikki kupit kaapissa?” ja vastasi: “Meillä valitettavasti ei.” Ruokailijoita pyydettiin ystävällisesti auttamaan astioita löytämään tiensä takaisin ravintoloihin ja kahviloihin.

Julisteen on kenties laatinut pedagogi, sillä tämän idiomin muistaa kertalukemalta.

Kielikuvana “kaikki kupit eivät ole kaapissa” tarkoittaa tietenkin henkilöä, joka ei vaikuta toimivan täysijärkisesti. Suomeksi voitaisiin puhua vaikkapa tontuista kotona tai muumeista laaksossa. Saksalainen astetta kaupunkilaisempi kielikuva on yhden teorian mukaan peräisin ajalta, jolloin posliinikupit olivat statussymboleita ja ne piti laittaa varmaan talteen.

Kielellinen luovuus kukkii myös Berliinin lukuisissa mielenosoituksissa. Monet kyltit ovat englanniksi, koska näin taataan viestille maksimaalinen huomio, mutta saksankielisiäkin sanaleikkejä on helppo bongailla.

Tammikuussa äärioikeiston vastaisessa jättiprotestissa näkyi kylttejä, joissa ääriliikkeisiin yhdistetyn AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle -puolueen kirjainlyhenne oli purettu sanoiksi ”Alternative für Dummköpfe”, suomeksi käännettynä “vaihtoehto tomppeleille”.

Syyskuussa kuvasin tuhansien osallistujien ilmastoprotestissa muun muassa tämän kyltin, jossa yhdistyivät Disneyn viihdeimperiumi ja Saksan ilmastopolitiikka:

”On liian aikaista sulaa, Olaf”, sanoo teksti.

Teksti leikittelee Olaf-nimellä. Sulava lumiukko Olaf on Frozen-hittianimaatioiden herttainen hahmo. Samalla Olaf on Saksan sosiaalidemokraattisen liittokanslerin Scholzin etunimi. Kyltti vaatii epäsuosittua hallitusta johtavaa Scholzia käyttämään valta-asemaansa ja kirimään ilmastotoimissa – ennen kuin on liian myöhäistä ja lumiukot sulavat.

40 sekunnissa huipulle

Kokonaan oma lukunsa ovat kaksimielisyyksillä pelaavat ulkomainokset.

Juna-asemalla Deutsche Bahnin tarra roskiksen kyljessä tarjoaa puhelinnumeroa ja ehdottaa “dirty talkia”, suomeksi tuhmaa jutteluhetkeä. Oikeasti kyse on tietysti numerosta, johon voi viitsiessään soittaa, jos roskiksen siisteydessä on toivomisen varaa.

Pikkutuhmien mainosten huippu on Berliinin maamerkki, Alexanderplatzilla pönöttävä TV-torni. Asiakkaita houkutellaan sinne sarjalla ulkomainoksia, jotka jäävät mieleen hyvässä ja pahassa.

Vain 40 sekunnissa huipulle, TV-tornia mainostetaan.

Eihän tällaista kestä erichkään, ajattelee puujalkavitsejä vihaava ja muutenkin ehkä kärsimätön berliiniläinen.

Onneksi hänelle mainostetaan myös olutta. Paulaner-panimo on sitä mieltä, että berliiniläisten tulisi juoda enemmän müncheniläistä.

Sopii myös Berliner Schnauzelle, mainos lupaa.

“Schnauze” merkitsee kuonoa, turpaa tai suuta, Berliner Schnauze taas berliiniläistä suoraa asennetta ja verbaalista huumoria.

Mainoksen mukaan müncheniläinen olut ja berliiniläinen irvileuka sopivat hyvin yhteen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Saksassa junat eivät kulje ajallaan, mutta onneksi ihmiset ovat sentään mukavia - 30.08.2024
• Kun intialainen kommunisti Britanniaa vastusti – Berliini oli sata vuotta sitten kosmopoliittinen tavalla, josta harva tietää - 11.06.2024
• Stipendivuoden puoliväli ja postauksellinen kliseitä - 28.03.2024
• Maalla, Berliinissä - 16.02.2024
• Berliiniläiset torjuvat pimeyttä joulutoreilla – “Juo 11, maksa 10” - 20.12.2023
• Lukuvuosi käynnistyi, mutta huoneessa on elefantti - 21.11.2023