Meillä World Press Instituten stipendiaateilla on jokaisella omat isäntäperheet, kuin vaihto-oppilailla ikään. Emme asu perheiden luona, mutta he auttavat ja opastavat meitä monin eri tavoin. Perheet ovat sidoksissa WPI-ohjelmaan, koska moni isäntä tai emäntä on tehnyt elämäntyönsä journalistina.

Kun laskeuduin Minneapolis/St.Paulin lentokentälle kuusi viikkoa sitten, minua oli vastassa lempeän oloinen ukkeli, jonka nauravaiset silmät siristelivät pyöreiden lasien takaa. Mies esitteli itsensä Terry Wolkerstorferiksi. Vähänpä tuolloin tiesin, että tämä eläkeläinen oli Vietnamin sodan aikaan yksi Associated Pressin kirjeenvaihtajista.

Terry piti meille luennon sotakirjeenvaihdosta ja toimittajan vaikeasta työstä Vietnamin viidakoissa. Ei ollut kännyköitä tai sähköposteja tuohon aikaan, joten ainoan turvaverkon tarjosivat omat joukot ja muut reportterit ja kuvaajat. Moni kollega jäi sille tielleen, muun muassa Terryn rakas ystävä, ranskalainen kuvajournalisti Henry Huet.

Kuuntelimme Terryn luentoa pala kurkussa, taisipa mies itsekin tirauttaa kyynelen ystäviensä muistoksi. Mustavalkoinen kuvasarja kertoi omaa karua kieltään sodasta. Kun seinälle ilmestyi valokuvaaja Nick Utin ottama kuva napalmin polttamasta tytöstä, kuului huoneessa huokaus. Yksi maailman tunnetuimmista ja tärkeimmistä valokuvista!

– Olitko silloin tuolla?, huudahdimme miltei yhteen ääneen.

– En, vastasi Terry rauhallisesti.

– Nick oli lähtenyt tuona päivänä matkaan ilman toimittajaa, autokuskin kanssa kahden.

Terry kuitenkin tunsi kuvan tarinan hyvin ja kuuntelimme kuinka kuvan tyttö, 9-vuotias Kim Phúc pelastui Nick Utin ansiosta. Ut poimi pahoin palaneen Kimin ja tämän neljä perheenjäsentä autoonsa ja kiiruhti lähimpään sairaalaan.

Nick Ut sai kuvastaan Pulizer-palkinnon vuonna 1972 ja Napalm girl tunnustetaan yhä yhdeksi Vietnamin sodan ajan vaikutusvaltaisimmista kuvista. Monet uskovat, että kuvalla oli vaikutusta sodan loppumiseen.

Nick Ut työskentelee yhä AP:n valokuvaajana Los Angelesissa, Kim Phúc asuu Torontossa. Los Angelesissa ollessamme yritin päästä tapaamaan Utia, mutta kaupungin liikenne oli päättänyt toisin: aikataulu vesittyi Losin ruuhkiin.

Sapetti tietenkin, mutta onneksi sain miehen puhelimitse kiinni. Ut kertoi, että he ovat yhä Phúcin kanssa viikoittain yhteyksissä.

– Phan Thi Kim Phúc on osa perhettäni ja vierailen hänen luonaan Kanadassa niin usein kuin mahdollista. Hän kutsuu minua nimellä ”Chu Nick”, Nick-setä.

Kim Phúc on suosittu luennoitsija ja hän reissaa jatkuvasti ympäri maailmaa jakamassa sodanvastaista viestiään. Myös Ut luennoi oman työnsä ohessa.

– Olen jo vuosien ajan reissannut ympäri maailmaa luennoimassa journalismin opiskelijoille sota-ajan työstäni Vietnamissa, Kamputseassa ja Laosissa. Juuri nyt pakkaan laukkuani ja matkustan ylihuomenna Kiinaan: Kantoniin ja Shantoun yliopistoon. Sinne minut kutsui AP:n entinen reportteri, Pulitzer-palkittu Peter Arnett. Lokakuussa puolestaan vierailen Stanfordin yliopistossa täällä Kaliforniassa

Nick Ut ei tunnusta kyllästyneensä ammattiinsa, vaikka se onkin muuttanut muotoaan vuosien varrella.

– Nykyään työskentelen lähinnä eteläisessä Kaliforniassa, kuvaan paljon oikeusjuttuja. Saan uutta virtaa innokkailta opiskelijoilta, opetan muun muassa Eddie Adams Workshopissa New Yorkissa.

– Seuraan alaa tiiviisti ja olen huomannut, että skandinaavit ovat nousseet valokuvauskilpailuiden parhaimmistoon. World Press Photo – palkinto on osunut jo useaan otteeseen sinne teille päin. Ihailen myös kovasti Los Angeles Timesin kuvajournalisteja Barbara Davidsonia ja Carolyn Colea, molemmat ovat voittaneet Pulitzerin aivan äskettäin.

Nick Ut tapaa myös sota-ajan kollegoitaan säännöllisesti, vanhat parrat kutsuvat joukkoaan nimellä ”Vietnam Old Hacks”.

– Yleensä kokoonnumme illalliselle Thai-ravintolaan nimeltä Chao Krung. Siellä on meille Vietnamin kuvaajille ja kuville omistettu seinä. Tänä vuonna matkustimme myös Pariisiin, koska The Maison Européenne de la Photographiessa oli valokuvaaja Henri Huetille ja muille Vietnamin sodassa menehtyneille kuvaajille omistettu näyttely.

Washingtonissa vierailimme Newseumissa, joka on valtava mediaelämyskeskus. Uutisia, valokuvia, 4D-elokuvateatteri ja paljon muuta. Pulitzer-palkittujen kuvien näyttelyssä oli tietysti myös Nick Utin Napalm Girl, joka tosi näyttelyssä kantaa nimeä Napalm Attack.

Yksi näyttelyn koskettavimmista kuvista oli eteläafrikkalaisen Kevin Carterin Waiting game for Sudanese child maaliskuulta 1993. Kuvan esittelyteksti kertoo Carterin olleen Sudanissa Ayodin pelastusleirillä, kun hän kuuli lapsen vaikerrusta. Pieni nälän riuduttama tyttö oli tuupertunut maahan, korppikotka vaani saalista taustalla. Carter otti kuvan, hätisti korppikotkan pois ja luhistui itse puun alle itkemään. Carter ei pelastanut kuvaamaansa lasta, kuten Ut aikoinaan, koska toimittajia ja kuvaajia oli kielletty koskemasta sairaisiin ihmisiin tartuntavaaran vuoksi. Carter sai niskaansa kritiikkivyöryn ja jopa Carterin omat ystävät kyseenalaistivat kuvaajan etiikan. Kuva palkittiin Pulitzerilla vuonna 1994.

Näyttelyssä kuvan vieressä on esittelyteksti, jonka mukaan Sudanin tapaus jäi vaivaamaan Carteria ja kuvaaja teki itsemurhan vuonna 1994. Tämän artikkelin mukaan itsemurhan takana olivat Carterin henkilökohtaiset ongelmat ja huumeet, mutta vaikea sanoa, mikä oli syytä ja mikä seurausta. Yhtä kaikki, Carterin tiedetään sanoneen, että hän katuu loppuelämänsä, ettei hän auttanut hädässä ollutta lasta. Kukaan ei tiedä, mikä oli kuvan tytön kohtalo.

Terry Wolkerstorfer esitteli meille työmatkahelikopteriaan. Vietnamin viidakoissa matkaa taitettiin milloin mitenkin. Joskus asemapaikasta ei päässyt liikkeelle viikkokausiin.

Valokuvaaja Nick Ut näyttää nykyään tältä. Mies tekee yhä hommia täyttä häkää Kaliforniassa ja kiertää luennoimassa ympäri maailmaa. Kuva: Nick Utin omaisuutta.

Nick Utin Napalm Girl Washingtonin (DC) Newseumin näyttelyssä. Alkuperäinen kuva on AP:n omaisuutta.

Washingtonissa (DC) on Vietnamin sodan muistomerkki, johon on kaiverrettu sodassa menehtyneiden amerikkalaisten nimet. Nimiä on yhteensä 58195. http://thewall-usa.com/

Kevin Carterin Waiting game for Sudanese child on yksi Newseumin vaikuttavimmista kuvista. Se palkittiin Pulitzerilla 1994. Carter teki itsemurhan samana vuonna. Alkuperäinen kuva on CORBIS/Sygman omaisuutta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 9/11 Bostonissa - 12.09.2011
• Vihertävä Amerikka - 23.08.2011