Vuosi eri alustoilla

11.01.2022
In: USC Annenberg
Avatar photo

Heidi Kalmari

Heidi Kalmari opiskelee lukuvuoden 2021–2022 Los Angelesissa, University of Southern Californiassa (USC).

Tämän stipendivuoden olen ennen kaikkea tukenut alustataloutta. Osuvaa tietenkin, kun kerran Kaliforniassa ollaan. Yhtiöt, joihin olen syöttänyt eniten rahaa, ovat Airbnb ja Uber.

Edellisessä blogissani kerroin, kuinka viisumihankaluuksien takia päädyin muuttamaan Los Angelesiin pääosin yksin ja perheeni jäikin Suomeen. Päätös vaikutti myös siihen, miten olen Kaliforniassa asunut ja liikkunut.

Los Angelesin pyöräkaistoilla ei ole ruuhkaa toisin kuin viereisillä autokaistoilla. Harva lähtee liikenteeseen fillarilla.

Tätä blogia kirjoittelen Airbnb-asunnossa numero neljä. Loppukevääksi on luvassa vielä yksi asunto, joten yhteensä tulen asustamaan Los Angelesissa viidessä eri asunnossa.

Päädyin Airbnb-ralliin, koska vuoteen on liittynyt niin vahvasti epävarmuus. Viime kesänä ja alkusyksynä en tiennyt, milloin ja miten pitkäksi aikaa perheeni pääsee tänne tulemaan. Toisaalta en myöskään tiennyt, miten eroaika tulee sujumaan. Koronasta puhumattakaan! Tilanteemme vaati siis ennen kaikkea joustavuutta.

Vastaani tulivat myös paikalliset lait ja rajoitukset. Useimmat vuokra-asunnot vuokrataan täällä vähintään vuodeksi ja pääasiallisesti tyhjinä. Yksin ollessa paremmalta (ja edullisemmalta) vaihtoehdolta alkoivat tuntua kalustetut asunnot sekä mahdollisuus muuttaa isompaan vain siksi ajaksi, kun perheeni oikeasti saapuisi tänne.

Peter myi minulle käytetyn fillarin. Liikkeessä oli hyvä palvelu, sillä kirskuvat jarrut korjattiin ilmaiseksi jopa kahteen otteeseen.

Airbnb on toiminut pääosin ihan hyvin. Vaikka aluksi asuntoja tuntui olevan vaikea löytää, harjaannuin pikku hiljaa niiden etsimiseen. Suurimpana miinuksena palvelussa on se, että vuokran päälle tulee melko iso palvelumaksu, ja se, että asunnon saa varata maksutta vain kahden vuorokauden ajan – sen jälkeen pitää sitoutua maksamaan jo vähintään kuukausi. Nopeuttakin vaaditaan, sillä hyvät asunnot liikkuvat liukkaasti.

Olen siis maksanut asumisesta suhteessa paljon enemmän, mutta toisaalta olen saanut nähdä erilaisia asuntoja ja asuinalueita. Eikä ole tullut hankittua turhaa tavaraa, sillä olen vain kulkenut kahden laukkuni (ja polkupyörän) kanssa asunnosta seuraavaan. (Monissa vuokra-asunnoissa on myös vaatimus, ettei sinne saa tuoda käytettyjä kalusteita. Ehkäpä pelätään ötököitä!)

Tekipä Losissa asumisen suhteen mitä päätöksiä tahansa, on yksi asia selvä: kalliiksi tulee. Asumisen hintataso on kaupungissa posketon, eikä se ole muuttumassa edullisemmaksi. Koronapandemian aikana hinnat ovat vain nousseet, niin vuokrat kuin omistusasuntojen hinnat.

Tällä hetkellä vuokrien keskihinta on Los Angeles Countyn alueella noin 2000 euroa, ja nousua vuodentakaisesta jopa noin 13 %. Se on paljon, sillä edellisvuonna vuokrien hinnat nousivat vain alle prosentin. Omistusasuntojen keskihinta on Losin suurkaupunkialueella kavunnut jo noin 700 000 euroon. Nousua vuodessa on jopa 16 %. Asumisen korkea hinta on myös suuri syy kaupungin suureen kodittomien määrään. Eikä pelkästään Kaliforniassa, vaan myös muualla Yhdysvalloissa. Asumisen hinta suhteessa amerikkalaisten palkkatasoon on noussut monien kohdalla jo lähes saavuttamattomaksi.

Eikö sinulla tosiaan ole autoa?

Liikkumisen suhteen päädyin myös erilaiseen ratkaisuun: en ole ostanut omaa autoa. Amerikkalaisittain tietenkin ihan hullua! Tämä päätös on rajoittanut, mutta myös vapauttanut. Ei ole tarvinnut jumittaa kaupungin massiivisissa ruuhkissa, joissa keskivertolosilaiselta kuluu noin neljä vuorokautta vuodessa ylimääräistä aikaa. Olen ollut myös nauttinut huolettomuudesta ilman parkkeerausstressiä, (jatkuvasti nousevia) bensakuluja ja vakuutusmaksuja. Uberilla ajaessa olen myös nauttinut kiinnostavista ja hauskoista juttutuokioista kuskien kanssa. Toisaalta arkeni on välillä kaventunut lähinurkkiin, mutta siksi olenkin valinnut mahdollisimman kivat ja monipuoliset sekä kävelyyn sopivat asuinalueet.

Pidempiä reissuja varten tarvitsee auton, ja joululomalla sellaisen vuokrasimmekin. Senkin toki rapeaan ylikuumentuneeseen hintaan. Kun vuoden 2021 alussa vuokra-auton saattoi saada noin 43 eurolla per päivä, oli yhden vuorokauden keskihinta vuoden lopussa jo noin 115 euroa.

Kaupan murros tuli esille pyöräkaupoilla. Oman pyörän ostopäivänä Coco’s Variety oli auki viimeistä päivää, ja sen jälkeen se siirtyi toimimaan vain verkossa.

Auton sijaan ostin kuitenkin fillarin. Sen suhteen kävi tuuri, että löysin hyvän käytetyn. Polkupyörät kun ovat olleet (täälläkin) kiven alla johtuen maailmanlaajuisista logistiikkaketjujen ongelmista.

Los Angeles ei ole mikään pyöräilykaupunki, ja Pohjoismaiden veroiseen pyöräilykulttuuriin on pitkä matka. Fillaroinnin nautintoa häiritsevät huonokuntoiset tiet sekä se, että autoilijat eivät ole tottuneet ajamaan sovussa pyöräilijöiden kanssa. Myös eriarvoisuus näkyy pyöräilykulttuurissa. Los Angeles Timesin tutkiva juttu paljasti, että poliisi pysäyttää erityisesti fillarilla kulkevia latinoja – turhaan ja häirinnäksi asti.

Miinuksista huolimatta monilta alueilta löytyy silti erikseen merkityt pyöräkaistat. Pidempiä reissuja en autojen keskelle lähde polkemaan, mutta lyhyet matkat ja kaupassa käynti sujuvat ihan kivasti. Kaupungin laidoilla sijaitsevilla vuorilla ja luonnonpuistoissa fillarilla pääsee myös upeille maisemalenkeille.

Ekologinen arki on Losissa vielä kaukana

Valintojani asumisessa ja liikkumisessa on ohjannut myös se, että olen parhaani mukaan yrittänyt elää ekologisten arvojeni mukaan. Los Angelesin kaltaisessa suurkaupungissa se on valitettavan haastavaa. Asuminen ja liikenne nojaavat edelleen vahvasti öljy- ja kaasuteollisuuteen. Esimerkiksi liedet ja lämmitys hoituvat asunnoissa pääsääntöisesti kaasulla. Liikenteessä pyörivät Kalifornian vihreästä maineesta huolimatta bensa- ja dieselautot. Rikkailla alueilla Tesloja näkee, mutta ei tavallisella angelenolla ole sellaiseen varaa.

Julkinen liikenne Los Angelesissa toki on, mutta yleisesti ottaen se on surkea. Heikosti kattava, hidas ja turvaton. Onneksi kuitenkin USC sijaitsee metron varrella, joten raiteita pitkin pääsee koululle, kunhan siihen varaa riittävästi aikaa ja asettuu asumaan kohtuullisen lähelle metrolinjaa.

Toisaalta muutoksen tuuliakin puhaltaa. Ympäristötietoisen iloksi Kaliforniassa puuhataan esimerkiksi rajoituksia kaasun käytölle yksityiskodeissa. Osavaltio aikoo aloittaa vihdoin myös biojätteen keräämisen. Nämä päätökset mahdollistavat sen, että ainakin jonkin verran ekologisempi arki on mahdollista jossain vaiheessa myös kaikille kaupunkilaisille tulotasosta riippumatta.

 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment