Nostin ostoksia M&S:n itsepalvelukassalle, kun huomasin otsikon. Lehtitelineessä oli Oxford Times. Etusivu kertoi kaupungin koulujen olevan kriisissä. 500 ala-asteikäistä lasta oli ilman koulupaikkaa.

”Vanha uutinen, hyvät kollegat”, ajattelin.

Tuhansien kilometrien päässä kotoa olin tämän uutisen äärellä kauan ennen paikallisia kollegoitani. Tiesin oikein hyvin, että Oxfordin koulut olivat täynnä, koska olin jo kaksi viikkoa odottanut uutista tyttäreni koulupaikasta.

Englannissa ihminen ei ole yhteiskuntakelpoinen ilman osoitetta. Esimerkiksi koulupaikkaa oli turha hakea, ennen kuin oli osoite. Kun asuntopaperit oli saatu kuntoon, oli heinäkuu jo pitkällä. Soitin Suomesta Oxfordin koululautakuntaan. Heillä oli hyviä uutisia. Alueemme koulu, Cutteslowe Primary School, oli toinen kaupungin kahdesta koulusta, joissa oli vielä tilaa toisella luokalla. Täällä kuusivuotiaat ovat tokaluokkalaisia. Koulu alkaa viisivuotiaana.

Varmana koulupaikkaa ei lautakunnan mukaan kuitenkaan voinut vielä silloin pitää. Henkilökunta tulisi kouluun lukukauden alkaessa syyskuussa, ja vasta silloin mahtuminen varmistuisi.

1. syyskuuta marssin parin minuutin kävelyn päässä olevalle koululle. Ystävällinen sihteeri otti minut vastaan. Koulu alkaisi huomenna. Heidän toinen luokkansa oli valitettavasti täynnä. Pari lasta oli jonossakin. Tyttären nimi ei ollut listalla. Koululautakunta ei ollut toimittanut papereita kouluun. Sihteeri piti sitä kummallisena ja pahoitteli asiaa.

Ensimmäisellä luokalla sen sijaan oli tilaa. Kysyin voisiko tyttöä laittaa ekalle luokalle, kun kielikin pitäisi oppia, ei se olisi pahitteeksi. Kuulemma vain rehtori voisi sellaisesta päättää. Kysyisimmekö häneltä? Hän oli sairaslomalla ensi viikkoon asti. Voisiko hänelle soittaa? Ketään ei saa häiritä sairaslomalla.

Koulu alkoi 2. syyskuuta, mutta meidän tytön kesäloma jatkui. Seuraavalla viikolla kävelin taas koululle. Sihteeri kertoi, että rehtorin sairasloma jatkuisi vielä kaksi viikkoa. Hän lupasi kysyä tyttäremme asiasta vanhimmalta opettajalta.

Koululautakunnasta vuorostaan kerrottiin, että he eivät voineet sijoittaa tyttöä ensimmäiselle luokalle, koska heillä on oikeus laittaa lapsi vain sille luokalle, mille hän ikänsä mukaan kuuluu. Erikoisjärjestelyn voisi tehdä vasta sen jälkeen, kun hän on ensin päässyt kouluun. Samalla sihteeri kertoi, että vanhimmasta opettajasta ei ollut apua tytön saamisessa koulun sisään alemmalle luokalle. Vain rehtori sai päättää asiasta. Tilanne oli siis tukossa.

Ymmärsin mitä brittiläinen luokkatietoisuus tarkoittaa. Käsitin myös, että byrokratiaa pidetään täällä jotenkin arvokkaana asiana.

Koululautakunnan virkailija valitteli tilanteen olevan vaikea. Lapsia oli paljon enemmän kuin koulupaikkoja. Oxford Timesin jutussa, joka ilmestyi 16. syyskuuta, puhuttiin väliaikaisista luokkatiloista. Aloimme valmistautua siihen, että tytön koulumatkasta saattaisi tulla paljon pidempi. Näin mielessäni kuvia parakeista.

Maanantaina 20. päivä posti toi kirjeen. Tytär oli hyväksytty Cutteslowe Primary Schooliin.

Meidän tarinamme päättyi onnellisesti. Oxford Times ei ole vielä kertonut mitä muille 499 lapselle on käynyt.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Twiittaa ensin, tarkista jälkeenpäin - 06.05.2011
• Vieraan äänellä - 31.01.2011
• Mitä opin tänään - 01.11.2010