Yhteisöllisyydestä ja asuntosäätämisestä
Henri Salonen
Asumisen järjestäminen on ruuhkaisissa suurkaupungeissa tunnetusti hankalaa. Pahamaineisen hankalaa se on kuitenkin New Yorkissa.
Hetken ihmeteltyä New Yorkia ensimmäisestä Ridgewoodin asunnosta käsin, totesimme pian suomalaisen kämppikseni kanssa, että tarvitsemme isomman asunnon. Ongelmana ensimmäisessä oli lähinnä, että se oli pohjaltaan railroad, meillä oli liian pienet huoneet ja äänieristys huoneiden ja talon rappukäytävän välillä oli olematon. Halusimme myös enemmän yhteistä tilaa, jotta vieraita ja kumppaneita olisi helpompi majoittaa näiden vieraillessa.
Hyvän asunnon löytäminen New Yorkin asuntomarkkinoilta pidemmäksi aikaa on kuitenkin työlästä ja meillä oli tiettyjä reunaehtoja asunnon suhteen. Lähdimme tavoittelemaan seuraavia asioita: kohtuullinen työ- ja koulumatkat Mathattanille (noin tunti suuntaansa), halusimme pysyä samalla asuinalueella lähellä ystäviä, huoneiston tulisi olla riittävän iso jotta voisimme majoittaa vieraita, vuokran kipuraja per henkilö saisi olla noin 1100 $/kk.
Kahden ulkomaalaisen on kuitenkin vaikeaa saada täältä vuokrattua asunto ilman, että mukana muuttaa myös yhdysvaltalainen päävuokralaiseksi. Tämä johtuu Yhdysvaltojen luottotietojärjestelmästä. Ilman paikallisia luottotietoja (credit record) sinun on käytännössä mahdotonta saada asuntoa vapailta markkinoilta. Sivuhuomiona tänne pidemmäksi aikaa muuttaville: credit recordia kannattaa alkaa kerryttämään, niin pian kuin mahdollista, hankkimalla sosiaaliturvatunnus, avaamalla paikallinen pankkitili ja samalla ottamalla käyttöön pankin luottokortti.
Credit recordin puuttuessa expatit usein päätyvät alivuokraamaan huoneita tai käyttämään Airbnb:tä. Me päätimme kokeilla kokonaan uuden asunnon vuokraamista kahden yhdysvaltalaisen ystävän kanssa, jotka olivat myös etsimässä uutta asuntoa.
Tässä suunnitelmassa oli kuitenkin tiettyjä riskejä, plussia sekä miinuksia.
Kuten sanottu sopivan ja kivan asunnon löytäminen New Yorkista on raskasta ja vaikeaa paikallisillekin, mutta vaaka kallistui sen kokeilemisen suuntaa vaihtoehtoja vertailemalla. Airbnb-asunnon löytäminen on helpompaa, mutta hyvä Airbnb-huone maksaa helposti noin 1200 dollaria kuussa kalustetusta asunnosta. Se on hyvä ratkaisu jos asut täällä noin kolme kuukautta. Ridgewoodin naapurustossa, jossa halusimme asua, hyvän huoneen vuokra voi olla noin 600 – 900 dollaria kuussa. Eli vuokraamalla asunnon meidän paikallisten ystävien kanssa, säästäisimme todennäköisesti vuokrassa pitkällä tähtäimellä ja samalla saisimme asua ystävien kanssa. Iso plussa – ajattelimme.
Miinuksena tässä suunnitelmassa on se, että kaikilla oli kiire töiden, opiskelun sekä muun elämän kanssa ja aikaa uuden asunnon etsimiseen ei ollut oikeastaan kenelläkään. Loka-marraskuun vaihteessa meille oli tulossa vieraita, joten tavoitteeksi asetettiin, että marraskuussa viimeistään muuttaisimme uuteen tilavampaan asuntoon. Syyskuu meni uuteen ympäristöön totutellessa, joten oikeastaan lokakuussa meillä oli vasta aikaa etsiä uutta asuntoa.
Löysimme ystävien kautta asunnon hyvällä sijainnilla, tarpeeksi ison sekä edullisen. Asuntoa kuitenkin remontoitiin vielä lokakuussa, joka oli hyvä juttu siinä mielessä asunto olisi kuin uusi sitten kun sinne voisi muuttaa, mutta myös riski, sillä remonteilla on tapana venyä.
Asunnon omistaja ja meidän tuleva vuokranantaja vakuutti kuitenkin, että uuteen asuntoon voisi muuttaa marraskuun ensimmäinen päivä. Sovittua uuden asunnon vuokraamisesta, ilmoitimme luonnollisesti heti silloisen asunnon päävuokralaiselle, että muuttaisimme loka-marraskuun vaihteessa pois, jotta hän ehtisi löytää uudet vuokralaiset meidän tilalle.
Tilanne oli kuitenkin kireä siinä mielessä, että vaikka olimme suullisesti sopineet että muuttaisimme uuteen asuntoon, vuokrasopimusta ei oltu vielä allekirjoitettu ja hermoilimme vuokranantajan tekevän meille oharit.
Pian edellisen alivuokrasopimuksen irtisanomisen jälkeen tuleva vuokranantaja ilmoitti, että koska toinen yhdysvaltalaisista päävuokralaisista ei ollut palkkatöissä, vaan freelancer, hän halusi meidän maksavan kuuden kuukauden vuokran etukäteen. Tällä hän halusi varmistää että meillä olisi varmasti vuokranmaksukykyä. Kuuden kuukauden vuokran pyytäminen etukäteen on kuitenkin melkoinen takuutoimi.
New Yorkin asuntomarkkinoilla ei ole tavatonta, että asuntovälittäjä ottaa itselleen kuukauden tai puolentoista kuun vuokran välityspalkkioksi. Tämän lisäksi vuokranantajalle maksetaan panttina yhden tai kahden kuukauden vuokra. Jos siis lähdet vuokraamaan uutta asuntoa New Yorkissa, niin tilillä olisi hyvä olla kolmen kuukauden vuokran edestä rahaa hoitamaan käytännön järjestelyt, tai varmuuden vuoksi ehkä neljän, sillä välityspalkkioiden ja vuokratakuun lisäksi pitäisi maksaa vielä varsinainen vuokra.
Tämän akuutin likviditeettipulman tullessa vastaan olimme kuitenkin jo ylittäneet lokakuun puolivälin. Tämä on ongelma siksi, että useimmat uudet vuokrasopimukset täällä tehdään kuukauden kahden ensimmäisen viikon aikana. Vuokrasopimuksen paperitöihin menee myös sen verran aikaa, jotta luottoluokitusrekisteri ja rahasiirrot ehditään tehdä, niin yleensä kaksi viikkoa on hyvä varata järjestelyihin, jotta varmasti pääset muuttamaan uuteen asuntoon kuukauden vaihtuessa. Päätä alkoi särkeä.
Yhtäkkiä tilanne olikin hyvin epävarma. Meillä ei enää ollut aikaa etsiä toista asuntoa ja hoitaa paperitöitä alusta asti sen vuokraamiseen ennen kuun vaihdetta. Epätoivoisina ja päätimme ottaa riskin siinä muodossa, että kasasimme puolen vuoden vuokran viikossa tilille, jotta voisimme näyttää vuokranantajalle että rahaa löytyy. Yllättävää kyllä tässä onnistuttiin. Osittain sen takia että yksi meidän vuokralaisista oli juuri ottanut ison pankkilainan, josta pystyimme taas lainaamaan valtaosan tarvittavasta summasta tulevaksi ennakkovuokraksi.
Toinen yllätys odotti meitä varsinaisen muuttopäivän aattona, jolloin vuokranantaja ilmoitti, että asuntoon ei voisikaan muuttaa sovittuna päivänä. Remontti oli pahasti kesken. Samalla viikolla Suomesta oli vielä saapumassa kaksi ystävää vierailulle kahdeksi viikoksi, jotka pienituloisina opiskelijoina totta kai olettivat, että pääsisivät asumaan loman aikana meillä. Mahaan alkoi sattua.
Edellisenä päivänä oma tyttöystävä oli tullut lomalle kaupunkiin ja kaikkia hieman stressasi tilanne, että ylihuomenna oltaisiin asunnottomina. Tilanne piti selittää myös pian tänne Suomesta saapuville ystäville. Luonnollisesti en ollut halunnut etukäteen huolestuttaa heitä tällä asialla, ennen kuin oli täysin varmaan, että kaikki meni pieleen.
Tässä vaiheessa onneksi yhteisö riensi apuun. Naapurustossa asuneet ystävät majoittivat minut, kumppanin, suomalaisen kämppikseni sekä myöhemmin kaksi tänne saapunutta suomalaista omiin koteihinsa ja tavarat saatiin kätevästi tila-Uberilla muutettua. Töissä ja koulussa oli kiirettä, eikä meillä ollut aikaa etsiä uutta asuntoa nyt remontissa vielä olleen tilalle. Muutosta oli suullinen, mutta ei vieläkään kirjallista sopimusta.
Tilanne tuntui limbolta, jossa roikuimme epävarmuudessa siitä tulisi tästä yhtään mitään vai pitäisikö meidän unohtaa koko juttu ja hankkia Airbnb:stä huoneet. Tämä taas olisi tarkoittanut sitä, että olisimme joutuneet muuttamaan pois samaiselta asuinalueelta ja tähän asti nähty vaiva asunnon saamiseksi olisi ollut turhaa.
Pääsimme lopulta muuttamaan vasta marraskuun kolmas viikko. Uusi asunto oli muuten ‘tosi jees’, mutta remonttiurakoitsijan ja kaupungin kaasutarkastajan välisen riidan takia, asuntoon ei tullut lämmintä vettä eikä kaasua keittiöhellaa varten. Lämmityskään ei oikein toiminut. Eli meiltä puuttui oikeastaan mahdollisuus valmistaa ruokaa kotona ja pääsy lämpimään suihkuun.
Ulkona oli talvi ja tilanne kotona ikävä.
Koska tietyt perusmukavuudet puuttuivat asunnosta sovimme, että marras- joulukuulta emme maksaisi vuokraa, ennen kuin kaasua ja lämmintä vettä tulee kahvoista kääntämällä. Meidän oma Joulun ihme olikin aaton aattona käynyt putkimies, joka asensi viimein kaasun ja lämmityksen päälle.
Epilogi
Tämä tarina ei niinkään yritä sisältää opetusta, kuin summata muutamien epäonnisten ja stressaavien valintojen ja sattumien sarja, sekä havainnollistaa mitä kaikkea New Yorkin vuokramarkkinoilla voi kohdata. Ennen kuin lämmin vesi ja lämmitys ylipäänsä saatiin joulukuun lopussa toimimaan, lohdutin itseäni aamuisin kylmässä suihkussa, että ainakaan meillä ei ole luteita, torakoita tai rottia talossa, jotka ovat New Yorkissa melko yleisiä riesoja.
Jälkeenpäin ajateltuna, syksyinen asuntosäätö tuntui pahalta lähinnä epävarmuuden takia. Tulisiko meillä olemaan omaa asuntoa ylipäänsä, milloin pääsimme muuttamaan sinne ja lopulta – koska pääsee lämpimään suihkuun?
Emme jääneet missään vaiheessa tyhjän päälle, sillä saimme kaikki asua ystävien sohvilla ja vierashuoneissa varsin mukavasti kolmisen viikkoa. Toiset kolmisen viikkoa kun asuimme uudessa asunnossa ilman toimivaa lämmitystä, pystyi siihenkin sopeutumaan leikkimällä olevansa retkeilysimulaatiossa.
New Yorkin asuntomarkkinoilla voi myös tulla huijatuksi. Tänne jatkuvasti ulkomailta muuttavia expatteja voi vedättää helposti liian korkeilla takuuvuokrilla tai välityspalkkioila. Pelkästä asuntohakemuksen jättämisestä välitysfirman kautta saatetaan veloittaa 60–150 dollaria, jota et saa takaisin vaikka asuntohakemuksesi hylätään. Summa ei ole iso menestys jos niin tapahtuu kerran, mutta sanotaan että haet vaikka neljää asuntoa, niin silloin se jo ärsyttää.
Lyhykäisyydessään: Ei ole ollut helppoa. On ollut vaikeaa. Ystävät kuitenkin auttavat ja vain toisten avulla ja yhteisöllisyydellä tässä kaupungissa pärjää. Tai sitten olet todella rahoissasi ja “f*ck you money” auttaa sinut karikoiden yli.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Muistikuvia ja muistiinpanoja stipendivuodelta - 16.05.2018
- Atlanta on kuin subtrooppinen Espoo ja BeltLine sitä mitä Baana Helsingissä haluaisi olla - 05.04.2018
- Spring Break ja paratiisi hurrikaanien välissä - 28.03.2018
- Visiitti Suomessa ja Suomi maailmalla - 21.02.2018
- Hajavahaintoja New Yorkin katumuodista - 13.02.2018
- Aika kortilla ja koulutus kallista - 03.11.2017
- Queensista Manhattanille - 19.10.2017
- Paniikki New Yorkissa - 03.10.2017