”Jaaanz weit draußen, nicht ganz”, venytti saksanopettajamme Herr Schmidt vieressäni istuvalle unkarilaiselle Csaballe. ”Siellä asuntosi sijaitsee tosiberliiniläisen mielestä”, Herr Schmidt jatkoi ja naurahti hyväntahtoisesti. ”Tosiberliiniläinen ei tunne g-kirjainta, vaan kaikesta tulee j:tä”. Tosiberliiniläinen ei Herr Schmidtin mukaan paljon omaa Kieziään eli asuinaluettaan kauemmas poikkea. Silti hän tietää, mitä Görtzalleelta – siis Jörtzalleelta – löytyy: vaihto-opiskelijoiden suosima asuntolakatu kaupungin eteläosassa.

Herr Schmidtin lausahduksen merkitys on jotakuinkin se, mitä suomalainen tarkoittaisi ilmaisulla kuusessa. Ja ehkä samalla vähän pihalla. Tuoreeltaan rutiineistaan repäisty tulokas on 3,5 miljoonan asukkaan Berliinissä aluksi yhtä janz weit draußen. Asiat ja sanat tuntuvat olevan aivan kielen päällä. Paitsi tietenkin ääneenlausumattomat säännöt, joilla arki todellisuudessa pelaa. Niinpä kaikesta tulee hetkeksi kysymysmerkkiä. Ennen kuin on yhtä kartalla edes lähikauppansa hyllyjärjestyksestä kuin tosiberliiniläinen Kiezeistään, pitää jaksaa kiemurrella.

Hiljainen kulttuuritieto, kieli ja monimutkainen historia. Eikö muuta? Toki, mutta kaikkihan Berliinissä ovat käyneet, Saksa on Suomelle läheinen EU-maa ja tuossa ihan vieressä, arvioi kaverini ennen lähtöäni. Itse asiassa hämmentävän paljon tuttuja asetelmia huomaa, kun vain osaa katsoa.

Oma Iisakin kirkkonsa ja uutisoinnin leipäpuunsa löytyy sekä kotikentältäni Satakunnasta että Berliinistä. Berliinin Olkiluoto 3 on tietysti Tegelin tilalle rakennettava Brandenburgin lentokenttä.

Yksiin käyvät myös Porin ja Berliinin viimeaikaiset muurigatet. Berliiniä kuohuttivat grynderit, jotka tonttimaahimossaan halusivat poistaa pitkän pätkän vielä pystyssä olevasta osasta muuria, jonka murtuneenaolon 25 vuotta juhlitaan vajaan kahden viikon kuluttua. Porissa kauppakeskusrakentajat purkivat vuosikymmeniä sitten palaneen puuvillatehtaan maamerkkimäistä tiiliseinää liikaa suunniteltuun nähden – vieläpä yön pimeydessä.

Ja tietysti joet! Kumpikohan vesireiteistä on loppujen lopuksi vähemmän saastunut: Spree vai Kokemäenjoki, jota kyllästettiin kesällä muun muassa Suomen suurimmalla nikkelipäästöllä? Samanlainen puhdistumisen tarkkailuprojekti on joka tapauksessa meneillään kummassakin virrassa.

Saksalaisuudesta on helpompi päästä perille. Se piilee yksityiskohdissa. Moni detalji hymyilyttää, kuten kovakouraisten varalta annettu tiukka ohjeistus puolen kilon pantillisen jogurttipurkin etiketissä: ”Käytä vain muovilusikkaa, jottei lasipurkki vaurioidu”. Sekin huvittaa, että kierrätyslasin pudottamista kadunvarren keräysastiaan kehotetaan välttämään parin tunnin ajan päiväsaikaan meluhaitan takia. Entä jos pudottamisen synkronoisi Tegelille laskeutuvien lentokoneiden jylinään, joka tasaisin väliajoin täyttää asuinalueeni äänimaiseman? Eine jute Idee?

Reitti berliiniläisyyden ytimeen vaatii tarkempaa suunnistamista. Tuntuu, että jokaiselle on oma Berliininsä, josta ei edes voi vetää yleisempiä johtopäätöksiä. Saksalaiseen arkirutiiniin olen ehkä löytänyt väylän sillä hetkellä, kun täkäläiset kehotukset ja rajoitukset lakkaavat naurattamasta. Berliiniläisyyttä lienee parasta lähestyä hakemalla ensin esiin oman Kiezini, Pankown, rajat.

Olen jo edistynyt. Eilen huomasin jogurttipurkin äärellä tarraavani muovilusikan puutteessa pieneen muovikauhaan. Sillä aion ammentaa, vaikka kuinka yrittäisivät antaa vain lusikalla.

Näistä purkeista vain muovilusikalla, bitte! Saksa on pikkutarkan ohjeistamisen kuningasmaa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 304 päivän deadline - 27.07.2015
• Kuinka kissa pelastetaan puusta - 16.06.2015
• Ikisinuttelijan rouvavuosi - 25.05.2015
• Lähteminen kannattaa aina - 22.04.2015
• Not in my Prenzlauer Berg! - 01.04.2015
• Valtakunta lattiakaivosta - 02.03.2015
• Cash only - 02.02.2015
• Onneksi oli ruotsiakin - 02.01.2015
• Tältä suomalainen näytti tänään - 08.12.2014