Pakkasin viikkokausien helteiden tukahduttavaksi lämmittämässä asunnossa tavaroita kotimatkalle, kun kirjahyllystä sattui käteen Christopher Isherwoodin teos Goodbye to Berlin. Istahdin sohvalle, aloin lueskella sitä, ja unohdin pakkaamisen.

Kävin Suomessa. Piti tehdä vielä viimeinen haastattelu Freie Universitätin lopputyötä varten, mutta matka oli myös hyvä tekosyy päästä tapaamaan armeijassa olevaa lasta, jota en ollut nähnyt muutamaan kuukauteen.

Sähköposti kilahti. Menin tarkistamaan viestini. Sen oli lähettänyt suositun berliiniläisen kaupunkilehti Zittyn päätoimittaja. Hän kirjoitti: ”Olen pahoillani, mutta joudun perumaan sovitun haastattelumme. Kuten ehkä tiedätte, Zitty on myyty ja minä joudun jättämään tehtäväni.”

Oletteko kuulleet tarinan Wladimir Kaminerin tädistä? Ette. Arvasin. Minäpä kerron. Ensin pari sanaa Kaminerista. Hän on Saksan suosituin nykykirjailija. Kaminer muutti Moskovasta Berliiniin 1990-luvun alussa muurin murruttua ja rautaesiripun romahdettua. Tullessaan kaupunkiin hän ei osannut sanaakaan saksaa, mutta oppi kielen pian ja alkoi kirjoittaa saksaksi.

Berliini on tuhansien tarinoiden kaupunki. Kun asuu Euroopan historian polttopisteessä, tapaa toisinaan ihmisiä, joiden kohtaloista voisi kirjoittaa romaanin. Kerron niistä yhden.