Viime viikojen yllättävin tilastotieto: Britanniassa lopetetaan joka viikko 29 pubia. Ensi vilkaisulla ei vaikuta siltä, että paikallinen pubikulttuuri olisi kriisissä. Päinvastoin, meno näyttää juuri siltä kuin tv-sarjoissa: Kaupunkilaisilla on korkeintaan kolmen korttelin päässä kotoa eloisa lähipubi, jonne eri-ikäiset, eritaustaiset ihmiset kokoontuvat työpäivän jälkeen parille rentouttavalle. (Omani on kyllä eloisa mutta yllättävän kaukana, noin puolen kilometrin …

On maanantai-ilta marraskuun lopussa, ja Oxfordissa sataa vettä. Luentosalin edessä seisovaa miestä se ei näytä painavan. Hän näyttää kävelevältä Kalifornia-stereotypialta: hyväntuuliselta, rennolta, itsevarmalta ja ruskettuneelta. Luennon aluksi hän riisuu pikkutakkinsa ja löysää solmiota, ja kun hän avaa suunsa, kuulijat syövät hänen kädestään.

Hänen majesteettinsa ylitarkastaja ja kolme apulaistarkastajaa ovat tulleet seuraavaan tulokseen. ”Tämä koulu on hyvä. Tämä on kunnianhimoinen ja nopeasti tuloksiaan parantava koulu. Oppilaiden edistyminen on vaikuttavaa, ja he saavuttavat tuloksia, jotka ovat paikoin merkittävästi kansallisten odotusten yläpuolella. Omistautunut ja energinen rehtori on tiiminsä kanssa parantanut sekä oppilaiden menestystä, käytöstä että hyvinvointia.”

”Moni britti seisoo pysäkillä odottamassa, että bussi tulee. Kuskina on Nigel ja hän vie pois kaikesta pahasta. Jonnekin, missä kaikki on toisin.” Näin kiteytti näkemyksensä kokenut pääkirjoitustoimittaja ensi kevään vaaliasetelmia arvioidessaan. Hän oli yksi vieraista, jotka kävivät syksyn kuluessa kertomassa ajatuksiaan politiikkaseminaarissamme.

Alussa oli koko ajan huono omatunto. Kiire jäi töihin ja Suomeen, koko vuoden to do -listalla oli vain kolme asiaa: käy luennoilla, tee tutkimus, opi uutta. Riittääkö se muka? Huomasin vieraantuneeni rauhallisesta työnteosta, pitäväni tehokkuuden merkkinä sitä, että työpäivän päätteeksi on kaikkensa antanut olo. Nyt opin hitaasti. Todistaakseni itselleni, että silti opin, päätin listata isoimmat …