Oxfordin kolmas ja viimeinen lukukausi on vielä edessä, mutta mieli alkaa jo tässä vaiheessa kevättä kääntyä Suomeen ja töihin paluuseen. Opiskeluvuosi ulkomailla on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja ajatus kotiinlähdöstä tuntuu hyvältä. Sen vuoksi olen jo aloittanut tekemään listaa asioista, joita tulen Oxfordista kaipaamaan ja muistelemaan.

Akateemisen maailman lisäksi olemme saaneet tutustua täällä Oxfordissa englantilaiseen koulujärjestelmään 4-vuotiaan koululaisemme myötä. Ennen muuttoa puntaroimme erilaisia vaihtoehtoja leikkiryhmästä kotihoitoon, mutta kun paikka alle 5-vuotiaiden leikkiryhmästä ei auennut, oli ainoa vaihtoehto oikeastaan kouluun meno.

Kirottu internet, kaiken se muuttaa. Edes ulkomailla elämisessä ei ole samaa eksotiikkaa kuin joskus takavuosina. Kotimaata ei voi enää paeta mihinkään. Toisin oli ennen.

Olen aina ollut sitä mieltä, että toimittajille pitää maksaa hyvää palkkaa ja oikein hyvälle toimittajalle oikein hyvää palkkaa. Mutta kun minulle selvisi, että Britannian yleisradioyhtiö BBC:n huipputoimittajan Jeremy Paxmanin vuosipalkka on noin 800 000 puntaa eli noin 975 000 euroa, en ollut uskoa kuulemaani.

Oxfordin toinen Hilary-lukukausi alkoi viime viikolla yli kuukauden mittaisen joululoman jälkeen. Saimme opiskelijajoukkoomme kuusi uutta stipendiaattia Brasiliasta, Keniasta, Hongkongista, Intiasta, Libanonista ja Englannista. Hyvin tutunoloisia toimittajatyyppejä kaikki, vaikka eri maanosista ollaankin. Maailma pienenee nopeasti, kun tutustuu näin kirjavaan joukkoon eri kansallisuuksia. Se on ehdottomasti myös Oxfordin vuoden parasta antia – että ihan huomaamatta oppii näkemään asioita …